Porilainen hard rock -yhtye Serpico hehkuttaa oppineensa parissa kuukaudessa enemmän kuin edellisenä viitenä vuotena. Bändi sai tuottajakseen Anssi Kipon, joka on tuottanut platinalevyjä useille yhtyeille, kuten Children of Bodomille.

Kippo äänittää Astia-studiolla musiikkia täysin analogisesti kelanauhoille. Serpicon seuraava albumi tuotetaan siis analogisesti.

Rumpali Jani Järveliniä mietitytti aluksi, mitä hyötyä analogisesta äänityksestä on. Kahden biisin nauhoituksen jälkeen bändi on vakuuttunut. Heitä on aina inspiroinut 1970- ja 1980-lukujen rockbändit, he ovat hakeneet vastaavankuuloista soundia pitkään ja ovat nyt löytäneet sen.

Myös tuottajaa Serpico ehti kaivata itselleen kauan. Monien mutkien kautta bändi otti yhteyttä Anssi Kippoon. Tämä puolestaan kiinnostui porilaisbändistä.

– Kuuntelin heidän musiikkiaan ja innostuin heidän mahtavasta rokkimeiningistään. Rokkiosastoa on mielestäni nykyään liian vähän. Nykymusiikista puuttuu vaaran tunne ja tunteiden välittäminen. Heillä on tämä puoli hyvin hallussa. He erottuvat positiivisesti massasta, Kippo kehuu.

Hän lupautui alkuun tekemään Serpicon kanssa studiollaan kaksi biisiä.

Bändi lähetti Anniksen treenikämpältään tuottajalleen biiseistään demon livelähetyksenä. Kippo kuunteli lähetystä aavistuksen huolissaan, sillä soitto oli hieman epätarkkaa. Biisit sinänsä toimivat, mutta yhteissoittoa täytyisi vähän hioa. Kippo antoi palautetta siitä, mitkä asiat vaativat korjaamista.

Serpico harjoitteli ohjeiden mukaan. Järvelin kuvaa Kipon blogissa, että asiat alkoivat loksahdella paikalleen niin omassa kuin yhteisessä soitossa. Treeneissä syntyi fiilis, jota bändi oli kaivannut pitkään.

– Pojat ovat loistava menestystarina siitä, miten nopeasti he ottivat ohjeet haltuun. Sen jälkeen kuultiin aivan toinen bändi. Soittotiukkuus hyppäsi valtavan harppauksen, Kippo kiittää.

Hän kuvaa soittotiukkuutta siten, että kun yhtyeen soitto nivoutuu hyvin yhteen, biisi lähtee groovaamaan. Joka isku on millisekunnilleen kohdallaan, eikä musiikkia tarvitse erikseen editoida.

Kippo vertaa tuottajan roolia elokuvaohjaajaan. Muitakin vertauksia on helppo keksiä. Tuottaja on valmentaja, joka auttaa bändin tarjoamaan parastaan.

Analogiset äänitykset tarkoittivat sitä, että Serpico joutui haastamaan itsensä. Digitaalisissa levytyksissä äänittäjä-tuottaja korjaa hiiri kädessä soittajien ja laulajien virheitä.

Kelanauhaäänityksissä bändi puolestaan treenaa biisit niin valmiiksi, että nauhalle saadaan aito otos, jota ei parannella jälkeenpäin.

– Siellä ei pysty fuulaamaan. Jos lyö rummulla väärään kohtaan iskun, kukaan ei siirrä sitä tietokoneella paikalleen, Järvelin toteaa.

He äänittivät syksyllä tulevan albuminsa kaksi ensimmäistä biisiä. Nauhoitukset Astia-studiolla poikkesivat täysin Serpicon kahden aiemman albumin äänityksistä.

– Meiltä vaadittiin ihan älyttömästi enemmän. Tuottaja on ulkopuolinen korva, joka kuulee kaikki ne pikkujutut, jotka ovat hyvin tärkeitä. Niitä olemme oppineet tässä matkan varrella, toteaa laulaja Vee Dour eli Kalle Virtanen.

– Soiton perusasiat tulivat hienosti esiin pitkästä aikaa. Tunsin olevani kuin pikkupoika, joka hiffaa musiikin uudestaan, Järvelin jatkaa.

Nauhoituksissa Anssi Kippo pyysi bändiä soittamaan kappaleen uudelleen kertomatta mitä kohtaa hän haluaa parantaa. Hän odotti kärsivällisesti oikeaa ottoa.

– Ei riitä, että laulu on teknisesti oikein, vaan siinä täytyy olla tunne, Virtanen sanoo.

Kippo puhuu flow’sta ja hetken vangitsemisesta. Kun bändi pääsee sopivaan mielentilaan, yhtäkkiä tapahtuu taika ja nuotit muuttuvat musiikiksi.

Tuottajauransa alussa Kippo antoi jokaisen oton jälkeen soittajille tarkan palautteen ja kertoi, mikä otossa oli vialla.

– Saatoin sanoa esimerkiksi kitaristille, että hän kiilasi tietyissä nuoteissa. Ihmettelin, kun kitaristit soittivat yhä huonommin. Myöhemmin tajusin, ettei kukaan halua kuulla soittovirheistään. Kaikkein parhaaseen lopputulokseen päästään, kun annan soittajalle oman rauhan. Hän tietää, miten soitto menee. Kun vain otetaan uudestaan, päästään nopeiten parhaaseen lopputulokseen, Kippo toteaa.

Hänestä tärkeintä on malttaa odottaa, että kielisoittajien groove asettuu rumpalin kanssa yhteen. Lopulta niin aina tapahtuu. Hän on oivaltanut, että äänittämisestä 95 prosenttia on psykologiaa.

Serpicon uudet biisit vakuuttivat levy-yhtiönkin. Serpico on solminut tulevasta levystään kansainvälisen levytyssopimuksen rock- ja hevimusiikkiin erikoistuneen Rockshots Recordsin kanssa. Levy-yhtiön artisteihin kuuluvat muun muassa Nero Argento, Amorphiksen Tomi Joutsenen Sinisthra-yhtye ja Sami Hinkan Metal De Facto.

– Voiko tätä edes uskoa todeksi? Virtanen hehkuttaa bändin tunnelmia levytyssopimuksesta.

Koronaepidemia on hidastanut levyntekoa, koska bändi ei ole päässyt harjoittelemaan Annikselle. Kulttuuritalo avautui tällä viikolla, ja sunnuntaina bändi alkaa treenata uusia biisejä levytystä varten.

Levy ilmestyy ensi vuonna. Uutta Serpicoa pääsee kuitenkin kuulemaan jo toukokuussa, kolmannessa Poristriimissä.

Vinyyliversio albumista tehdään analogisesti alusta loppuun, mutta Serpicon levy ilmestyy myös muissa, digitaalisissa formaateissa. Kipolta kysytään usein, mitä järkeä on kelanauhaäänityksessä, jos materiaali kuitenkin julkaistaan digitaalisena.

– Uskallan väittää, että kuka tahansa kuulee eron, jos kuuntelee mp3-muodossa vanhaa musiikkia 70–80-luvuilta. Sieltä välittyy tiettyjä hyviä asioita, jotka nykymusiikista puuttuvat, Kippo toteaa.

Serpico esiintyy Poristriimi 3:ssa 30.5. Striimi alkaa klo 20. Lisätietoja täältä.

Lähde: Satakunnan Kansa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s